Maalauskoulu, tammikuu 2007


Vesiväritekniikat
Vesivärimaalauksen perinteinen " läpinäkyvä " tekniikka tarkoittaa sitä, että päällekkäin levitetään ohuita, läpikuultavia värilaveerauksia, joiden vaikutus perustuu paperin valkoisuuteen. Kun yhä useampi laveeraus- tai kuullotuskerroksia sivellään päälletysten, väri ja sävy syvenevät sitä mukaan, kun lisää valoa absorboituu ( imeä itseensä ) ja toisaalta heijastuminen maalauspinnasta vähenee; kirkkaammat valokohdat saadaan valkoisesta paperista.Koska vesiväri on vesiliukoista ja ohennettavisssa jonkin verran vielä kuivuttuaankin, sitä voidaan käsitellä eri tavoin, mm. lisätä tai poistaa vettä sekä muokata siveltimellä, sienellä, rievulla tai silkkipaperilla.
Vesi on äärimmäisen joustava väline, jolla saa aikaan yhtä pysyvää jälkeä kuin millä tahansa muulla menetelmällä.
Ainoa edellytys on, että väreihin on käytetty permanenttipigmenttejä ja pohjana on korkealaatuisia happovapaita papereita
Peittäviä vesiväritekniikoita, joihin tarvitaan guassi- tai peitemaaleja ja joiden vaaleat  sävyt ja kirkkaimmat valokohdat tehdään valkoisella väriaineella yhdistettynä samaan työhön, puhutaan jo sekatekniikasta jossa läpikuultavat ja peittävät  tekniikat yhdistyvät. Se on varsin suosittua, ja paras tulos saadaan, kun tekniikat ovat keskenään tasapainossa.

Vesivärimaalit
Valmiita värejä voi ostaa sekä kakkuina tai putkiloissa.

Kakkuvärit soveltuvat pienimuotoiseen työskentelyyn tai luonnosteluun ulkosalla. Laaatikossa olevien värien ongelmana on se, että sekoituksia tehtäessä ne helposti likaantuvat.

Putkilovärit sisältävät kakkuvärejä enemmän glyseriiniä, joten teoriassa ne ovat liukoisempia; käytönnössä eroa ei kuitenkaan huomaa.
Putkilovärit sopivat laaja-alaiseen työskentelyyn, koska suuria määriä - esim. laveerausväriä - on helpompi sekoittaa. Värit eivät yleensä pääse tahriintumaan, koska putkilosta voidaan puristaa aina sopiva määrä tarvittaessa.

Vesiväripigmenttien valinta
Punaiset suositeltavia ovat alitsariinikarmosiinu, kadmiumpunainen, naftolipunainen ja kinakridonipunaiset  ruusu ja magenta. Kadmiumpunainen on korvannut suureksi osaksi sinooperin, joka on yleensä varsin heikkolaatuista ja tummuu helposti.
Suppeille paleteille kannattaa valita kadmiumpunainen ja kinakridoni (ruusu) . Edellinen on täyteläinen, jälkimmäinen taas on kirkas, läpikuultava sinertävän punainen, joka sopii sekoituksiin.

Keltaiset värit ovat  monet synteettiset orgaaniset keltaiset, mm. aryyliamidikeltainen G, 10G ja GX ( erittäin kestävä ), diaryyliamidikeltainen verrattain kestävä.
Monia uusia tai paranneltuja keltaisia on lisäksi valmisteilla ja valmiinakin.
Intian keltainen, jota aiemmin suosittiin läpikuultavissa laveerauksissa, ei nykyisellään ole kyllin valonkestävää. Aureoliini kobolttikeltainen  tarjoaa sille korvikkeen, joskaan senkään kestävyys ei taida olla huippuluokkaa. Paras valonkesto on puolittain läpikuultavassa atsokondensaatiovärissä keltainen pigmentti 128 Sitruunankeltainen bariumkeltainen on kestävä, mutta niin kalvaan vaalea, että epäpuhtaudet tuppaavat likaamaan sen nopeasti. Kadmiumkeltainen on varsin hyvä, joskin maalaukset, joihin on sitä käytetty ( kadiumia ), eivät saisi kostua.

Siniset joita voin suositella viittä ilman epäröintiä; taivaasinistä, kobolttisinistä, erinomainen laveerauksissa, mangaanisinistä puhdas, läpikuultavaväri, jolla on taipumus granuloitua, pisaroitua, hakeutua rakeiksi ja luoda siten rakeisuutta toisen värin alle. ftalosyanniinisinistä puhdas läpikuultava " primaariväri ", joka sopii sekoituksiin ja ranskalaista ultramariinia ainutlaatuinen kirkkaansininen, joka värjää voimakkaasti ja pyrkii granuloitumaan.

Vihreät joista kestäviäkin löytyy. Ftalosyaniinivihreä kirkas läpikuultava, joka voidaan sekoittaa maaväreihin, esim. polttamattomaan ja poltettuun sienaan, tai jolla voidaan tehdä monia erisävyisiä " lehtivihreitä " laveerauksia. Viridiini on vastaavanlainen, muttei yhtä voimakas ja kromioksidi täyteläinen, peittävä samean vihreä.

Maavärit kaikki maavärit, myös marsvärit, ovat permanenteja. Terre verté on harmaanvihreä, joka sopii ohuisiin laveerauksiin. Polttamaton sienna ja keltaokra kuuluvat keltaisiin; edellinen on läpikuultavampi eikä niin rakeinen kuin jälkimmäinen. Polttamaton umbra on läpikuultava ruskea, jossa on kellertävä vivahde. Poltettu umbra on tummempi. Poltettu sienna on kaunis, läpikuultava oranssinpunainen. Rautaoksidivärit - intianpunainen, kirkkaanpunainen ja venetsianpunainen - ovat paksuhkoja, melko peittäviä värejä. Kirkkaanpunainen on oranssinen, venetsianpunainen ruskeahko ja intianpunainen muistuttaa karmosiinia.
Synteettiset marsvärit ovat kaikki käyttökelpoisia, mutta valmistajat turvautuvat niihin harvoin. Ne ovat paljon peittävämpiä kuin luonnon maavärit.

Mustat ja harmaat , norsunluunmusta on hyödyllinen, läpikuultava väri, joka näyttää nokiselta. Hiilenharmaa on paikallaan silloin, kun tarvitaan yhtenäistä keskisävyä; se näyttää varsin erilaiselta kuin norsunluumustan vastaava sävy. Toinen permanenttiharmaa on Davyn harmaa, vaalea, eräästä liuskakivilajista tehty väri, jossa on vihertävä sävy. Paynen harmaa on eri pigmenttien yhdistelmä ja värinä erittäin suosittu.

Valkoinen, yleisimmin käytetty valkoinen vesiväri on kiinanvalkoinen sinkkivalkoinen , mutta myös titaanivalkoista voi suositella.

Suositus vesiväripaletiksi  on 25 hyvän permanenttipigmentin valikoima, jolla saat aikaan onnistuneen vesivärityön.
Poltettu umbra, polttamaton umbra, poltettu sienna, polttamaton sienna, intianpunainen, kirkkaanpunainen, keltaokra, alitsariinikarmosiini, kinakridoni (ruusu) kadmiumpunainen, aureoliini, atso(aryyliamidi)keltainen, kadmiumkeltainen, ranskalainen ultramariini, kobolttisininen, mangaanisininen, taivaansininen (seruliinisininen), ftalosyaniinisininen, ftolosyaniinivihreä, viridiiini, terre verdé, kromioksidi, davyn harmaa,  hiilenharmaa, norsunluunmusta.

Vinkki Kun ostat vesiväriputkiloita niin osta irrallisina mahdolliset puuttuvat värit taidekaupasta.

Vesiväripaperien synnyttämiä vaikutelmia useat vesiväripaperit käyttäytyvät varsin eri tavoin, kun niille levitetään maaliainetta.
Perustekniikat vaikuttavat eri tavoin
- märkää märälle
- sivellin kuivalle paperille
- maskineste
Märkää märälle kostealla pinnalla märälle tehty sivellinjälki leviää, mutta ilmiö ei ole yhtä selvä kuumapuristetulla papereilla (ei käsintehdyillä eikä koneella valmistetuilla) kuin kylmäpuristetuilla ja karkeilla pinnoilla, joilla maali leviää tasaisemmin. Esim. ulramariinin taipumus granuloitua näkyy jos paperi on erityisen märkä.
Sivellin kuivalle paperille käsintehty karkea paperi, joka on ominaisuuksiltaan lähes " pneumaattista " (ilmaa sisältävää ) käyttäytyy varsin poikkeavasti; väri tarttuu ainoastaan paperin pintanystermiin. Koneella valmistetulla kostealla paperilla sivellinjälki näyttää yhtenäisemmältä.
Peitelakka eli maskineste tuo esiin vastakohdan massaliimatun ja käsintehdyn paperin ja pintaliimatun, lieriöviirakoneella tehdyn paperien välillä.
Käsintehdyistä papereista se irroittaa hieman pintaa ja tekee myöhemmän päälemaalauksen vaikeaksi. Jos siis aikoo käyttää runsaasti peitinlakkaa, kannattaa valita pintaliimattu paperi tai sivellä käsintehdylle ( massaliimatulle ) paperille ylimääräinen suojaava liimakerros ennen käyttöä.

Vinkki kun olet ostanut paperia, vaikka  sitä edullista lehtiömallia, niin kokeile viivoja maalaamalla värien käyttäytymistä, märkää märälle ( osalle paperia ) ja
sivellin kuivalle, jne. harjoittele eri paperilaatujen käyttäytymistä niin siten opit ne tuntemaan ja saat haluamasi lopputuloksen.

Niksit Jos käytät paperia joka on 300g/M2 niin kastele paperi molemmilta puolilta vedellä esim. sumutinpullolla ja voit " teipata " taustapuolelle tukineliön.
Parasta olisi olla ns. maalauskehikko, johon voi nastalla kiinittää työn tekoajaksi.
OTA HUOMIOON, että sekoitat riittävästi maalia, koska keinot ovat vähissä, mikäli maali loppuu ennen kuin koko alue on käsitelty.
Kiinnitä huomiota siveltimen käsittelyyn. Vaikka laveeraamisessa nopeus on tärkeintä, yhtä olennaista on siveltimen hallinta. Liikkeen on oltava ripeä muttei niin hätäinen, että syntyy pieniä ilmakuplia, jotka jättävät " neulan pistoja muistuttavia " jälkiä valmiiseen työhön.
Kokeile paperin laatua ja ota se huomioon. Mitä lujempi paperin liimakalvo on, sitä suurempi ongelma " neulanpistoista " voi syntyä. Ammattilaiset poistavat ongelman  maaliin lisäämällä tipan siveltävyyttä edistävää ainetta, esim. häränsappea, ja veto tehdä sen verran hitaasti, että maali ehtii peittää pinnan.
ÄLÄ paina liikaa. Mikäli siveltimen kanta koskettaa paperia, se sotkee sävyä. Siveltimen on liikuttava paperilla sulavasti ja köykäisesti, mutta muista kun sivellin on täynnä maalia, kosketuksen tulee olla sen verran täydellinen, että väri levittäytyy kunnolla paperille.
Ota huomioon kun olet jo ostanut omat värisatsisi, niin niissä ei varmaan ole edellä luetteloimia värinimiä, ei syytä huoleen, sillä voit jatkaa maalausharrastustasi
niillä väreillä jotka sinulla on, kunhan muistat opetella omista väreistä sen , että mikä on peittävä ja mikä on kuultava "läpinäkyvää" väri.
Testaa värit vaikka esim.maalaamalla pystyviivan paperille, ( punaisella ) ja siihen poikkiviivoja eri sinisillä mitä sinulla on. Siten huomaat erot. Testaat kaikkia värejä samalla tekniikalla.
Saat kuvan auki isompana klikkaamalla sitä.

Katso vesävärityö metsan lumoa, niin näet mitenkä läpikuultava laveeraus työssä antaa väriä ja loistoa kuvaan kohteissa.

Jarmo Ohtonen on rekisteriin hyväksytty School of Colour opettaja.

« Takaisin maalauskoulun etusivulle

©Jarmo Ohtonen, kaikki oikeudet pidätetään.