Maalauskoulu, maaliskuu 2007Laverauksen taitava levittäminen on se osa vesivärimaalausta, jonka oppii kunnolla vain kokemuksen myötä. Käyttipä pehmeää pyörösivellintä tai laveeraaamiseen sopivaa lattasivellintä, menetelmä on kutakuinkin sama. Väri ohennetaan sopivan vahvuiseksi ja sitä sekoitetaan jonkin verran enemmän kuin on arveltu, niin käsiteltävän alueen peittäminen edellyttävä määrä väriä riittää. Kannatttaa pitää mielessä, että vesivärilaveeraus kuivuu paljon kiviteltua nopeammin. Sävyn syvyy voidaan määritellä ennen kuin itse laveeraus levitetään esim. väriä sivellään pienelle paperipalalle ja jälki kuivataan pikaisesti hiustenkuivaajalla. Tasasävyisiä laveerauksia kuivalla paperilla Omasta mielestäni kaikenkattava tasasävyinen laveeraus on levitettävissä jossain määrin helpommin kuivalle kuin kastellulle tai kostetetulle paperille. Mikäli paperi on kostetuttu epätasaisesti tai se on hiemankin ryppyinen (tätä esiintyy pingoitetuissakin papereissa), lopullisen laveerausjäljen sävy jää epäyhtenäiseksi. Mikään ei tietenkään estä taiteilijaa käyttämään tätä hyödyksi ns. lisäämään teoksen ekspressiivistä (ilmeikästä, ilmaisevaa) luonnetta. Juovikkuusongelmia Jos sivellintä käyttelee toistavasti paperin samoihin kohtiin, väri kerääntyy pinnan nystermiin ja synnyttää epätasaisen sävyn. Näin voi tapahtua myös, jos siveltimessä ei ole tarpeeksi väriä. Toisaalta myös liika väri saattaa aiheuttaa saman ongelman, sillä silloin työskentelyä on vaikea hallita ja värihiukkaset liikuskelevat pinnalla miten tahtovat. Sienen käyttö Kokonaan laveerausnesteeseen kasteltu luonnonsieni soveltuu hyvin yhtenäisen sävypinnan tekoon. Se on nopea ja käytännöllinen tapa, silloin kun laveerattava alue on laaja. Sientä pidellään peukalon ja sormien välissä ja sively tapahtuu peprin laidasta toiseen kohti alareunaa. Niksi Käyttele sientä aivan kuin puhdistaisit ikkunaa. Sieni sopii myös paperin kostuttamiseen. Tasasävyisiä laveerauksia kostealle paperille Mikäli paperi on kostettu ennen laveeraamista, väri pyrkii leviämään luonnollisesti. Kostuttaminen tapahtuu samoin kuin itse laveerauskin, ja työhön voi käyttää laveeraussivellintä tai sientä. Vettä levitettäessä paperi saattaa hieman kupruilla, mikä puolestaan aiheuttaa värin kerääntymisen pinnan kuoppiin. Ongelma vältetään, kun laveeraus suoritetaan kuten on tammikuun osassa kuvilla esitettyllä tavalla opetettu.
Laveraus, joka vaihtuu tasaisesti ja pehmeästi keskisävyjen kautta tummasta vaaleaan, on melko hankalan työn takana. Yksinkertaisinta on oppimani mukaan sekoittaa väristä kolme sävyä, vaalea, keskisävy ja tumma, huom. omiin eri astioihin. Värisävyt livitetään vuorotellen koko paperin pinnalle, aivan kuin tehtäisiin tasasävyistä laveerausta.Laveerattuja sävyvaihdoksia Työskentely tummasta vaaleaan Tummaa sävyä levitettäessä maalausalustaa pidetään hieman kallellaan. Ensin työstetään paperin yksi neljännes, siirrytään keskimmäiseen sävyyn ja toistetaan laveeraus. Seuraavaksi vaalea ja lopuksi puhdasta vettä. Jos väri on kuivahkoa, tulos on juovikas eivätkä sävyt pääse sulautumaan toisiinsa. Jos taas käytetään ns"juoksevampaa" väriä, laveeraus muuttuu vaaleammaksi kohdassa, jossa siirrytään tummasta sävystä seuraavaan. Näin ollen laveeraus vaalenemisen asemasta tummenee, kunnes se saavuttaa seuraavan sävyvyöhykkeen, jossa tapahtuu jälleen vaalenemista.Näin siinä vain käy, koska ilmiö johtuu siitä, että väriaine kulkeutuu kaltevalla pinnalla alaspäin. Se pysähtyy vasta kohdassa, jossa vaaleampaan sävyyn on käytetty enemmän vettä. Kohta siis toimii esteenä, joka synnyttää selvästi näkyviä raitoja.
 Työskentely vaaleasta tummaan Helpoin ja luotettavin tapa asteittaisen sävyvaihdoksen tekoon on työskentely vaaleasta tummaaan. Aloitus tapahtuu puhtaalla vedellä niin että maalausta pidetään kaltevassa asennossa ja edetetään kohti tummia sävyjä. Allaolevasta kuvasarjasta käy ilmi, miten märäksi kasteltua oravankarvasivellintä nro 16 käyteltiin. Vedellä tehdyn aloituksen jälkeen turvauduttiin kolmeen poltettuun umbran sävyyn. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää hieman vähemmän märkää väriä (maalia) ja sen jälkeen käsitellä koko alue uudeleen puhtaalla, kostealla, suurella lattasiveltimellä. Se viimeistelee sävyjen sulautumisen ja varmistaa tasaaisesti tummenevan sävyn (kuvassa äärimmäisenä oikealla)  Laveerauksen "valuttaminen" märälle paperille Suosittu tekniikka vesivärimaalareiden keskuudessa on tasasävyisen laveerauksen "valuttaminen" puhtaalla vedellä kostutetulle paperille. Lopputulos on osittain sattuman varainen, joskin värin valumista voidaan paljolti ohjailla ja päättää, kuinka paljon ja mihin kohtaan väriä leviää. Päälletysten on mahdollista levittää kuinka useita laveerauksia tahansa, kunhan muistaa, että alapuolinen kerros on täysin kuiva siis kuivunut. Värikerrosten sekoittuminen keskenään voidaan rajata varsin vähiin , kun vettä ja väriä sivellään nopeasti eikä yhtään vetoa tehdä kahta kertaa. Jos veto toistetaan, alapuolinen kerros murtautuu esiin ja vetojäljen reunat tulevat näkyviin hajaantuvan laveerauksen alta.  Veden valuttaminen astettain tummuvaan laveeraukseen Kun kuivahtaneseen, astetittain tummuvaan laveeraukseeen tiputetaan vettä, saadaan vaikutelmia, joissa korostuu kolmiulotteisuus tai herkkä "pilvimäisyys". Monivivahteisimpia kuviota voidaan tehdä tipauttamalla märkiä tummia sävyjä. Veden lisääminen puolikuivaan laveeraukseen Siinä laveeraus tehdään hyvin märkänä kosteale paperille ja jätetään hetkeksi kuivahtamaan. Sitten yläreunaan sivellään vettä, jonka annetaan luikerella värin sekaan. Tällaisten vaikutelmien syntyä voidaan ohjailla kallistelemalla maalausalustaa. Lusikkalla laveeraus Oma kehittämäni laveeraus tekniikka on ruokalusikalla levitetty vesi tai väri joka laitetaan maalaukseen "lusikallinen" kerrallaan ja sivellään lusikan pohjalla maalaukseen. Tätä on käytetty minun monissa töissäni. (esim. Rukous ja uuden elämän alku) Innokasta maalausta niin taitokin kasvaa. Ps Laitakaa kuvia tulemaan ensikuun sivuille. Takaisin maalauskoulun etusivulle ©Jarmo Ohtonen, kaikki oikeudet pidätetään. |
