Kuvasommittelulla tarkoitetaan kohteiden sijoittelua tarkoituksenmukaisimpiin paikkoihin kuva-alassa.
Kuvan sommittelussa on huomioitava suuri määrä erilaisia asioita, joista seuraavassa käsitellään mielestäni tärkeimmät..
Kultainen leikkaus on kuvan sommittelua helpotava menetelmä, jota voi soveltaa piirroksissa, maalauksisssa sekä valo- ja videokuvauksessa.
Kultainen leikkaus on matemaattinen suhde, joka tunnettiin jo antiikin Egyptissä ja Kreikassa.
Kultainen leikkaus tarkoittaa janan jakoa siten, että pienemmän osan suhde suurempaan on sama kuin suuremman osan suhde koko janaan. Osien suhde  8:13
tai yksinkertaistettuna  2:3
Kultaista leikkausta taiteeseen sovellettiin lähinnä renesanssitaiteilijoiden toimesta. Sitä käyttivät myös mm. Rembrand ja myöhemmin Picasso sekä monet muut taiteilijat.
Leonardo da Vinci ja George Seurat käyttivät kultaista leikkausta maalaustensa rakenteissa. Käyttäminen loi heidän töihinsä järjestyksen tunnun.
Tämänpäivän taiteilijat käyttävät kultaista leikkausta samasta syystä.
Tarkennuksena vielä kultainen leikkauksen kaavaan, on myöskin suhde 3:5 joka on ehkä helpompi ajatella, että siinä on jostakin muusta kysymys kuin pituuden jakaminen kolmeen osaan.
Kuvassa on pienemmän sivun suhde isompaan sivuun sama kuin isomman sivun suhde molempien sivujen summaan.
On olemassa suhde 2:3:5 (ehkä tuntemattomampi ja epätarkempi matemaatikoille) kuin suhde 3:5:8,  Monen mielestä on tärkeää tässä tuoda esiin ilmi, että kultainen leikkaus ei jaa kuvaa kolmeen yhtäsuuureen osaan, vaan "keskelle jäävä osa "on pienempi kuin " reunoille jäävät osat", jos kuvan jakaa kolmeen osaan
2/3 = 0,6666666
3/5 = 0,66

3/5 = 0,6
5/8 = 0,625

8/13 = 0,66346
13/21 = 0,61905
Asiasta lisää jos kiinnostaa esim. Wikipedian sivulla

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_leikkaus

Kultaisen leikkauksen käyttö esim. maalausta sommiteltaessa tehdään seuraaavasti:

Kuva-ala jaetaan sekä korkeus-että leveyssuunnassa kolmeen (tai tarkemmin toteuttaen kolmeentoista) yhtäsuureen osaan.



Tämän jälkeen sijoitetaan tärkeimpiä kohteita ja alueiden rajoja (esim. ihmiset, taivaanranta, metsän latvukset yms.) kolmannesten kohdalle sekä pysty- että vaakasuuunnassa. (Tarkemmassa versiossa kohteet sijoitetaan kahdeksantien viivojen kohdalle). Viivojen risteyskohdat ovat sommittelullisesti erityisen " turvallisia" kohteiden sijoituspaikkoja.




Tässä tekemässäni Metsän Lumoa työssä on sama jako kuva-aloittain pystysuunnassa kuten huomaat ja valoilmiö tulee juuri kultaisen leikkauksen kohdalla.

Viiva Tässä yhteydessä voidaan tarkistella viivaa jotka ovat maalauksessa puita
.Pelkästään puiden (viivojen) suuntaa ja muotoa vaihtelemalla saadaan sommiteltua tunnelmaltaan hyvinkin erillaisia kuvia.
Tässä  puut ovat vinossa oikealle ja valo tulee takaa, joka antaa puille liikkuvan ja "takatuulen" kuvauksen
Viiva

- suora viiva tuntuu paikallaanpysyvältä ja jäykältä
- vaakasuora kuvastaa lepoa ja tasapainoa
- pystysuora näyttää kohoavan tai putoavan
- vino viiva vaikuttaa kaatuvalta tai liikkuvalta (kuten esim. maalauksessani puut)
- nouseva viiva synnyttää juhlallisen vaikutelman (kuten esim. maalauksessani "lohikäärme " nousee juhlallisesti ylös)
- kaarevat viivat ovat eloisia, liikevaikutelmaa aiheuttavia (esim, maakauksessani "lohikäärmeen pää antaa kuvaa asiasta)

Tasapaino Esim. maalauksessa tasapaino on saatu aikaan sijoittamalla tonttu kultaisen leikkaukksen keskiosaan ja kalliot ovat symmetrian avulla tasapainossa.
Lopputuloksena maalauksessa on saatu kalliokivet jäykiksi, mutta mielenkiintoisiksi.

Rytmi Rytmi käsitteenä yhdistetään helposti musiikkiin, mutta rytmin merkitys teokselle on tärkeää myös kuvataiteessa. Kuvataiteessa rytmi perustuu kuvan elementtien tai muuttujien toistumiseen. Kuvan muuttujia ovat muoto, koko, sijainti, välimatka, lukumäärä ja tiheys.
Jos elementtien toistuminen kuvassa noudattaa selvästi tiettyä kaavaa on kyseessä sidottu rytmi. Kaavamainen elementtien toistaminen muuttuu helposti mielenkiinnottomaksi, joten kuvaa sommiteltaessa sen käyttöä kannattaa tarkoin  harkita.
Rytmiä kutsutaan vapaaksi, jos toistuminen kuvassa on epäsäännöllistä.
Vapaa rytmi on yleensä edellytys mielenkiintoiselle sommitelmalle, mutta yhdistämällä sopivasti sekä sidottua että vapaata rytmiä pääästään myös toimiviin ratkaisuihin.

Perspektiivi    Luonnollista perspektiiviä voidaan pitää silmän keinona havaita näkökentässä olevien eri esineiden välinen tilasuhde. Tämä havainto on äärimmäisen monimutkainen, sillä liikkuessamme paikasta toiseen-kuten suurimmassa osasssa havannointitilannetta teemme-muutamme ja tarkastamme jatkuvasti näkökulmaamme ja näkö-eli katselupistettämme. Esimerkiksi liikkuessamme jossakin tilassa käymme monia erilaisia kuvia samasta esineestä, jotta kykenisimme rekisteröimään täysin kolmiulotteisen kuvan kolmiulotteissa ympäristössä. Huomaa että myös silloin, kun katseemme on kiinnittynyt yksittäiseen pisteeseen, olemme tietoisia näkökentästä, joka olinpaikastamme avautuu ja joka käsittää paljon laajemman tilan kuin maalauksissa yleensä näkyy.
Niiinpä perspektiivi on geometrinen tapa esittää kolmiulotteinen asia säännönmukaisesti kaksiulotteisella tavalla kuten maalauksena ja piirustuksena.
Kuvassa onkin kaksi uölottuvuutta (korkeus ja leveys). ja kolmas ulottuvuus on illuusio Perspektiivin voi helposti havainnollistaa seisomalla keskellä rautatien raiteita, jotka ovat yhtä kaukana toisistaaan siinä seisomakohdassa, kuin siellä kaukana jonka silmä näyttää katsottaessa menevän lähemmäksi toisiaan (rata ikäänkuin kapenee).
Perspektiivillä voidaan tarkoittaa visuaalisissa aiheissa :
¤ Visuaalista perspektiiviä, joka tarkoittaa sitä miltä esineet näyttävät silmälle.
¤ Graafinen perspektiivi tarkoittaa visuaalisen perspektiivin kuvaamisen keinoja piirustuksissa.
¤ kognitiivinen perspektiivi tarkoittaa henkilön valitsemaa "näkökulmaa", kontekstia mielipiteille, uskomuksille ja kokemuksille.

Matematiikassa perspektiivi kuuluu pääasiassa euklidiseen geometriaan. Perspektiivistä tilan kuvaamista, perspektiivioppia kutsutaan myös deskritiiviseksi geometriaksi.

(  ¤ ed.tiedon lähde Wikipedia)

Perspektiivistä esim. maalauksessani Auringon lasku joulukuussa talvijäälle.



Perspektiivi saa aikaan silmässä näkyvän kuvan, kuten tässä maalauksessa jäälohkareet ovat lähempänä kuin laskeva aurinko.
Aurinko on kaukana horisontissa.

Lähikuvassa tarkasteltuna ero ei enää ole niin selvä, mutta kuvassa kerrotaaan mikä saa sen aikaan.




Huomaa myös kuinka olen käyttänyt paperin rakeisuutta värjäyksessä hyväksi ja auringonlaskun reunoilla olen käyttänyt ,
omaa tekniikkaa  "lusikka laveerausta ".
Maalauksessa on nähtävissä kuinka voidaan myöskin vesiväreillä käyttää karkeassa nyppyläisessä paperissa " Shumrausta " hyväksi

Myöskin alla olevassa Tuulimylly maalauksessa on käytetty " shumrausta " moneen kohteeseen..



Tuulimyllyn lapoihin ja seiniin on käytetty watercolour pencils, vesivärikyniä rajauksiin. Puiden runkoihin on myöskin käytetty kyniä.
Opetan kynien käyttöä myöhemmässä vaiheessa omana asiana.


Alla olevassa Tuulimyllyn maalauksessa olen käyttänyt "shumrausta " useissa eri kohdissa.
Lähikuvassa ne näkyy selvästi.




Siis rohkeasti kokeilemaan maalata akvarelli maalauksia tarkoilla kohteiden värirajauksilla sekä puhtailla väreillä.
Värien sekoitustahan juuri tällaisten maalauksien tekemiseen opeteltiin viimetalven jaksoilla ja toivon mukaaan saat aikaan jopa parempia.
Värioppihan on siellä "kerrattavissa" viimetalven jaksoilta.

Alla olevassa Otso satumetsässä maalauksessani on opettavaa tarkastella valoa ja kuvan tarkkuutta..




Valo on tässä maalauksessa Otson lisäksi tärkeä seikka, niin varmaan huomaat valon tulevan oikelta ylhäältä keskittyen juuri kultaisen leikkauksen mukaisesti.
Näin valoisuus korostaa Otsoa ja antaa "tarkoituksellista illuusiota " maalaukseen.
Otso on maalauttu ja rajattu watercolour pencils, vesivärikynällä kontrastin aikaan saamiseksi.
Samoin sienet, puolukan lehdet ja muut " katseen vangitsevat " kohdat.
Tärkeää onkin näiden kohteiden puhdas värisyys ja hyvä rajaus.

Alla olevassa maalauksessa " Hot" as from below light



 Olen maalannut valon tulevan alhaaltapäin ja " visuaalinen" hevonen "säikähtää" valoa ja ottaa " varauksellisen taaksepäin" asennon.
Valo siis voi tulla maalauksessa ihan mistäpäin vaan kunhan ottaa säteet ja varjot ym. tekijät huomioon.

Muita perspektiivijärjestelmiä

Todellisuudessa viivaperspektiivi edustaa täydellisintä geometrista menetelmää kuvata kolmiulotteisessa tilassa olevia esineitä kaksiulotteisella pinnalla kuten taulut ovat.
Tästä syystä käsittelen tätä enemmän kuin vaihtoehtoisia järjestelmiä.
Todellisuudessa se on vain yksi perspektiivin muoto, ja on olemassa vaihtoehtoja, jotka voivat kiinnostaa joitakin taiteilijoita enemmän.
Oma mielenkiintonsa on synteettisellä eli kaariviivajärjestelmällä, jota joukko  taiteilijoita oli käyttänyt jo ennen kuin Leonardo da Vinci esitti sen kirjoituksissaan.

Arkkitehdit näkyvät käyttävän yleisesti eräitä ortografisia (kohtisuoria) yhden tason projektiomenetelmiä, esim.isometristä projektiota, ja näitä projektiota voidaan primitiivisemmässä muodossa tunnistaa useimmissa taiteissa jo ajalta ennen viivaperspektiivin syntyä.
Sanonkin niin, että nämä eivät  tarkkaan ottaen ole perspektiivijärjestelmiä lainkaan, sillä niillä ei pyritä esittämään esineitä, jotka häipyvät näkyvistä rajattomaan tilaan, kuten esimerkissäni rautatiestä jossa kasi ratakisko jotka ovat samanlevyisenä kiskotuksena, katoaa yhdeksi pisteeksi.

Ortografisia projektiomenetelmällä pyritäänkin antamaan niin paljon selkeää informaatiota kolmiulotteisesta  esineestä  kuin vain voidaan tuoda esiin,
eli projisoida yhdessä tasossa.
Niinpä tämä käsiteellisempi  menetelmä organisoida tilaa on saavuttanut monen modernin taiteilijan suosion.

Värikynät
Taiteilijat ovat suhtautuneet aiemmin varsin varovaisesti teollisesti valmistettuihin värikyniin-täysin oikeutetusti, sillä ne eivät ole aina olleet valonkestolle asetettuja vaatimuksia täyttäviä. Nykyiset watercolour pencils ovat jo ihan käyttökelpoisia ja onhan niitä jopa euroopassa tehty jo vuodesta 1832 DERWENT Pencil, ja Usassa on ruvettu käyttämään 2000- luvulta kynissäkin kuten koko mediassa samaa väripigmenttiseostusta, joten pitäisi niiden olla tänä päivänä jo valonkestäviä.
Kun ostaa kynäsarjoja niin ainakin 36 kpl värin kynäsarja on minimi määrä jota suosittelen.
Värikynillä saa aikaan monenlaisia vaikutelmia. Kun niitä käyttää ohentamattomina, kaikkein vahvimpiakin sävyjä luonehtii tietty pehneys, joka aiheutuu paperin pintarakenteesta. Jopa kuumapuristetulla paperilla kynä jättää jälkeensä pienten valkoisten "kuopien" verkoston, koska väri ei ole tunkeutunut rakeiden välisiin painanteisiin. Näin syntyy koko pinnan kattava "pehmennys", joka korostuu erityisesti keski- ja vaaleansävyisissä kohdissa.
Minä käsittelen maalauksissani taas toisin, eli kynän jälkeä voidaan käsitellä vedellä, jolloin liukeneva väri täyttää kuopat Samalla syntyy vesivärimäinen vaikutelma tai voi jättää
kynän jäljen rajaamaan näkymää.
Toisin sanoen voit "ottaa" kynästä vuolemalla juuri samaa väriä jolla kynänä rajasit kohteen vesivärikuppiin liottamalla ja värisävy on ainakin oikea.
Jos maalaat kynällä niin pyöritä kynää samalla, että se pysyy terävänä tai tylsänä kummin on kulloinkin tarkoitus tehdä.
Kynillä voit tehdä rajauksia kuivalle tai märälle paperille, ja hahmotuksiin käytän itsekin paljon kyniä pensselien apuna.
Muista alkujaksoissa saadut opit  "märkää märälle " ja kastele taustapuolelta vesiväripaperi aina hyvin ja pidä tausta märkänä, väri menee märkää kohden , niin se maalauspuoli
ei leviä "suttuisesti" vaan imeytyy paperin keskiosa kohden kuten on tarkoitus.
Pidä paperi kostealla esim. alumiini pohjaisella alustalla, ja maalauksen pintaa kastellessa laita vaikka vakoista talouspaperia maalauksen päälle ja suihkuta vesi sitten siihen.
Talouspaperit pois ja eikun maalaamaan taas.:)
Maalaa kynänjäljen yli nopeasti: Älä työstä väriä liikaa.
Ja jos ei heti jälki mielytä ei pidä hermostua , vaan repäisee paperin roskakoriin ja aloittaa uudestaan. Onhan siinä tullut "harjoitusta" seuraavaa yritystä varten.
Treenaavathan urheilijatkin suoritustaan monet kerrat ja monesti , ennen sitä parasta suoritustaan , sama pätee taiteisiin ,  Eivät kaikki työt ole heti huippuhyviä...
Ja ajatuksena , että Suomessahan paperia riittää mistä harjoitella. (Eivät sulje enempää tehtaita kun kulutetaan kotimaista paperia.)
Muuten huomioitava seikka on myöskin kyniä käytettäessä voit käyttää myöskin viivoittimia ym pyöreitä kulmia apuvälineinä, joita et voit pelkässä pensseli työskentelyssä käyttää.
Itse olen tämän ns. piirusteluvaiheen jättänyt pois, kun siinä samalla teen maalausta "suoraan" niin oikeilla väreillä kun muilla opituilla konsteilla, tuleepahan jos ei tulos mielytä,
taas on saatu harjoitusta siihen " parempaan " joka on se seuraava työ..=)
Että tämmöistä raakaa puurtamistahan tämä maalauskin on, mutta onhan se "palkitsevaa" jos saa aikaan niin hyvän maalauksen , että toisetkin siitä pitää.






MAALAUSKOULU PÄÄTTYI TÄHÄN 12.3.2008 ISÄMME SIIRRYTTYÄ JUMALAN HUOMAAN. TOIVOTTAVASTI MAALAUSKOULUSTA ON OLLUT TEILLE PALJON ILOA. SIUNAUSTA ELÄMÄÄNNE.